Ajankääntäjiä esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki, jossa Minerva McGarmiwa hankkii sellaisen Hermione Grangerin opiskeluja varten. Hermione näet haluaa välttämättä opiskella muinaisia riimuja. Ongelma on, että ennustus ja muinaiset riimut ovat Hermionen lukujärjestyksessä päällekkäin. Ajankääntäjän avulla Hermione pystyy matkaamaan ajassa taaksepäin, ja täten pystyy olemaan "kahdessa paikassa samaan aikaan".
Ajankääntäjiä säilytetään Taikaministeriön salaperäisyyksien osastolla. McGarmiwa joutui näkemään vaivaa hankkiakseen ajankääntäjän Hermionelle, joutuen vakuuttamaan, että Hermione käyttäisi kääntäjää vain rehellisiin tarkoituksiin. Ajankääntäjien käyttöön liittyy myös riski paljastua menneisyyden itselleen. Jos näin tapahtuu, menneisyyden "minä" saattaa seota esimerkiksi nähdessän toisen itsensä kävelevän ovesta sisään. Hermione sanookin Harrylle, että aikaan sekaantuminen pitää sisällään riskin.
Harry ja Hermione käyttävät ajankääntäjää pelastaakseen Hiinokan teloitukselta sekä Harryn kummisedän, Sirius Mustan ankeuttajan suudelmalta. Hermione pelastaa myös menneisyyden Harryn ihmissudeksi muuttuneelta Lupinilta jäljittelemällä ihmissuden ulvontaa.
Kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta Harryn sekä muutama Albuksen kaartin jäsenistä rikkovat Taikaministeriön koko ajankääntäjävaraston heidän puolustautuessaan Lucius Malfoytä ja Kuolonsyöjiä vastaan Salaperäisyyksien osastolla.