Gertie Kaddila (engl. Gertie Keddle) eli Hutsuntassusuon laidalla 1000-luvulla. Onneksemme hän kirjoitti päiväkirjaa, joka on nyt Lontoon Huispausmuseossa. Seuraavat otteet on käännetty kirjoitusvirheitä vilisevästä saksinkielisestä alkutekstistä.
Tiistai. Kuuma. Se sakki suon toiselta puolen on touhunnut taas. Pelaavat typerää peliä luudanvarsillaan. Minun kaalimaahani putosi iso nahkapallo. Noiduin miehen joka tuli hakemaan sitä. Olisipa nyt hauska nähdä, miten mokoma karvainen sika lentää, kun on polvet takaperin.
Tiistai. Märkä. Suolla poimimassa nokkosia. Luudanvarsi-ääliöt pelaamassa taas. Katselin vähän kiven takaa. Heillä on uusi pallo. Heittävät sitä toisilleen ja yrittävät viskata sen puihin suon kumpaanikin päähän. Joutavaa ajanhukkaa.
Tiistai. Tuulinen. Gwenog tuli nokkostelle ja pyysi minut ulos retkelle. Päädyttiin suolle katselemaan niiden pölkkypäiden peliä. Se ylärinteen iso skottitaikuri oli siellä. Nyt siellä lentelee kaksi kivenmurikkaa tuuppimassa heitä luudilta. Valitettavasti kukaan ei pudonnut kun minä katselin. Gwenog kertoi että hän pelaa usein itsekkin. Menin kotiin inhon vallassa.