Myyttien mukaan kerrotaan, että keijut ovat kilttejä, pelokkaita, ystävällisiä ja hentoja pikkiriikkisiä olentoja. Minä en usko siihen. Minusta keijut ovat millaisia vain: isoja tai pieniä, paksuja ta laihoja, rumia tai kauniita yms.
Kaikki eivät näe keijuja, ainoastaan näkijät. Näkijät ovat normaaleja ihmisiä, jotka ovat suvun mukaan saanut kyvyn nähdä keijuja. Näkijän jokainen sukulainen ei ole näkijä, vähintään joka toinen. Jokaisella näkijällä on keijusuojelia, jolle on annettu tehtävä suojella ihmistä (näkijää). Jos ihminen aikoo jotain vaarallista suojelia voi kieltää häntä. Jos näkijä tekee jotain, vaikka suojelia on kieltänyt, voi suojelia rangaista häntä jollain jekulla. Suojeliat eivät pidä tehtävästään, mutta se on niiden velvollisuus. Suojelia itse vaarantaa tai jopa pahimmassa tapauksessa kuolee näkijän puolesta.
Keijuja on joka puolella. Ne kuuluvat joko siunattuun tai kirottuun hoviin. Siunattuun hoviin kuuluvat keijut ovat mukavia eivätkä halua pahaa kenellekkään. Siunatun hovin haltija hallisee keväällä ja kesällä. Kirotun hovin keijut ovat ilkeitä, heidän haltija hallitsee syksyllä ja talvella. Kun toinen hovista nousee valtaan, toinen siirtyy pois alta. Jotkut keijut eivät kuulu kumpaankaan, vaan asuvat ihmisten maailmassa, metsässä. Keijut ovat paranormaaleja. Niistä kertoo tarina, joka kertoo että, keijut ovat liian pahoja taivaaseen ja liian hyviä helvettiin, joten ne ovat jummittuneet siihen väliin, rinnakkaiseen maailmaan ihmisten kanssa, hyvin läheiseen maailmaan meidän kanssa.
Tietynlaiset keijut pystyvät avaamaan mihin tahansa kovaan esimerkiksi seinään tai puuhun portin keijupolkuun, joka voi johtaa minne vain haluaa. Ihminen voi myös kulkea keijupoluista, mutta ei pääse minnekkään ilman keijua. Keijupolku on pelkkää pilkkopimeyttä, pimeyttä joka puolella; yläpuolella, oikealla, vasemmalla, edessä, takana ja jalkojen alla. Jos ihminen menee keijupolkua pitkin, hänen on pidettävä keijun kädestä kiinni koko matka, koska muuten hän eksyy sinne loppuiäksi ikuiseen pimeyteen.
Keijuilt avoi suojautua. On satoja keinoja suojautua niiltä esimerkiksi ne eivät näe sinua, jos sinulla on päälläsi jotain punaista, jokin vaate nurinpäin kokonaan tai taskussa vaikka jokin rautainen esine, suolaa, leipää tai leivän muruja tai jotain maan läheistä, eli sellaista jota ihminen on valmistanut/tehnyt itse.
Ihmisten maailmassa näkijät törmäävät ihan liian usein vaihdokkaisiin. Vaihdokas on (ihmistenmaailmassa) jonkun keijun toimesta kidnapattu hyvä ja terve ihminen, jonka tilalle on jätetty keijuvaihdokas. Vaihdokkaat ovat useinmiten vauvoja tai pieniä lapsia. Keijuvaihdokkaalla on lume, joka saa sen näyttäämään kidnapatulta ihmiseltä. Ihminen ja keiju siis vaihtavat paikkaa. Keiju tulee ihmisperheeseen ja ihminen muuttaa keijuperheeseen, johon se kidnapataan. Josku myös keijulapsikin on vaihdettu keijuperheen tahtomattaan. Mutta keijulapsi, joka siirretään ihmisperheesen, perheenjäsenet eivät saa tietää siitä. Keijuvaihdokkaan lapsen/vauvan lume kuitenkin voi heikentyä ja kadota kokonaan, jos keijulapsi on sairas. Niinkuin se yleensä on. Mutta lume kestää ainakin pari vuotta ennenkuin se heikentyy, jos heikentyy. Keiju- ja ihmislapsen kyllä pitäisi yllättävän helposti erottaa toisistaan. Lapsikeijuilla on esimerkiksi. useammin nälkä ja ne syövät enemmän, ne ovat myös vahvempia. Vaihdokas voi myös olla jonkin perheen äiti tai isä, mutta erittäin harvoin. Siinä tapauksessa keijuvanhempi yleensä on perheen jonkun lapsen perään, himoitsee sitä ja haluaa sen itselleen. Vaihdokkaat pystyy vaihtamaan takaisin, mutta se vie aikaa ja se on usein hengenvaarallista, varsinkin silloin jos vaihdokkaana on kyseessä vanhempi.
Lähde: Fantasia- ja jännityskirjat