Lajitteluhattu on Godrick Rohkelikon vanha hattu. Kun Tylypahkan perustajat pohtivat, miten oppilaat lajiteltaisiin tupiin heidän itsensä kuoltua, Rohkelikko vetäisi hattunsa päästään ja yhdessä perustajat loitsivat sen puhumaan ja päättämään mihin neljästä tuvasta kukakin menee.
Lajitteluhatulla on yleensä tapana varoittaa koulua tulevasta vaarasta, sillä se asuu rehtorin kansliassa. Se on myös ainakin kaksi kertaa auttanut pulassa olleita rohkelikko-oppilaita antamalla heille Rohkelikon miekan: ensimmäisen kerran vuonna 1993, kun Harry Potter kamppaili salaisuuksien kammiossa basiliskia vastaan ja toisen kerran Tylypahkan taistelun aikana Neville Longbottomille, jotta hän voisi tappaa Voldemortin lemmikkikäärmeen ja hirnyrkin Naginin. Vaikka Voldemort sytytti hatun tämän jälkeen liekkeihin, se ei vahingoittunut. Lajitteluhattu lajitteluseremoniassa, kirjassa Harry Potter ja viisasten kivi
Moni hattu on päältä kaunis,
mut sille en pane painoa,
vaan itseni oitis syön, joku muu
jos paremmin käyttää aivoa.
Pyh sanon mustille knalleillenne
ja korkeille silintereille,
sillä Tylypahkan lajitteluhattu oon
ja näytän taivaan merkit niille.
Ei salata mitään minulta
voi sisäänsä sun polla,
siis sovita mua, niin kerron
missä sun kuuluu olla.
Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos
sydämmes urhoollinen on,
on sinulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton.
Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun voi aina luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle
vain silkkaa iloa tuottaa.
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen.
Tai voihan olla että Luihuisesta
sä löydät ystävät aidot.
Ovelat velhot ei keinoja kaihda,
ovat tarpeen kaikki taidot.
Siis sovita minua! Älä pelkää!
Äläkä hermoile, nipo!
Olet turvassa käsissäni (oli niitä tai ei):
mä olen miettivä pipo!
Lajitteluhatun uusi laulu kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta
Entispäivinä, kun olin uusi,
Tylypahkan perustajat
uskoivat, että alkoivat
yhteistoiminnan jalot ajat.
Sama tavoite yhdisti heitä,
yksi yhteinen määränpää:
maailman paras taikakoulu,
missä opettaa elämää.
"Kaikki yhdessä tehdään ja opetetaan!"
nämä neljä päättivät
eikä kukaan arvannut, että
välit rikki menisivät.
Sillä Rohkelikko ja Luihuinen
olivat ystävät parhaat
ja Korpinkynsi ja Puuskupuh
niin ikään toisilleen armaat.
Miten sitten ystävyys kaatui?
Mikä oikein meni pieleen?
No, olin siellä ja kerron
teille sen, mikä muistuu mieleen.
Luihuinen sanoi: "Opetamme
perimältään puhtaimpia."
Korpinkynsi: "Eipäs, kun niitä jotka
järjeltään ovat kirkkaimpia."
Rohkelikko sanoi: "Oppilaiden
on oltava urheaa juurta."
Puuskupuh siihen: Minulle
on kaikki yhtä suurta."
Eikä tästä ensi alkuun
kovaa kinaa tullutkaan.
Kukin saattoi hyvin ryhtyä
omaa tupaansa opettamaan,
itse valita oppilaansa -
esimerkiksi Luihuinen
sanoi: tupaani pääsee vain viekas
velho puhdasverinen.
Pää jos oli terävä kellä,
häntä opetti Korpinkynsi.
Kun taas hurjat ja huimapäiset
yksin Rohkelikkoon ylsi.
Puuskupuh kiltti opetti
muille kaiken tarpeellisen.
Vankka ystävyys siten säilyi
välillä perustajien.
Niin Tylypahkassa vallitsi
sopu monta onnen vuotta,
kunnes eripura yltyi ja paisuivat
viat ja pelot suotta.
Ennen kantoivat tukipylväinä
nämä neljä tupaa koulun.
Nyt ne nousivat toisiaan vastaan,
kukin omiakseen touhun.
Jokin aikaa näytti siltä
kuin koulu loppuisi varhain,
kun taisteli ja tappeli,
juonitteli ystävä parhain.
Vihdoin koitti aamu, jolloin
Luihuinen jätti muut,
ja vaikka loppui tappelu siihen,
eivät hymyssä olleet suut.
Eivätkä enää koskaan sitten
kun nelikko oli rikki,
tuvat vetäneet yhtä köyttä,
kuten alun perin piti.
Lajitteluhattu on taaskin
tässä, tiedätte jutun juonen:
jaan teidät neljään tupaan,
juuri siksi sain runosuonen.
Tänä vuonna ei sekään riitä,
tarkoin kuunnelkaapa vaan:
pelkään vääryyttä tekeväni,
kun teidät väkisin tupiin jaan.
Minun on pakko tehdä työni
ja vuosittain jako toistaa,
vaikka usein mietin, tokko
lajittelukaan pelkoa poistaa.
Voi, nähkää hätä, lukekaa
historian varoitukset.
Tylypahka on vaarassa. Iskee
ulkopuoliset viholliset.
Meidän täytyy pitää yhtä
tai sisältä sorrumme.
No, kerroin teille, varoitin...
lajitteluun nyt onnumme.