Tarina kolmesta veljeksestä

Tarina kolmesta veljeksestä (engl. The Tale of the Three Brothers) oli satu, jota usein kerrottiin velho- ja noitalapsille. Siuntio Silosäkeen uskotaan kirjoittaneen sen, ja se on julkaistu hänen tarinakokoelmateoksessaan Siuntio Silosäkeen tarinat. Kun useimmat velhot uskoivat tarinan opettavan lapsille arvoja, kuten nöyryyttä ja viisautta, toiset taas uskoivat tarinan liittyvän kuoleman varjeluksiin, kolmeen erittäin voimakkaaseen maagiseen esineeseen, joita velhot ja noidat ovat sukupolvien ajan himoinneet.

Monet myös uskoivat kolmen Peverellin veljen (=Antiokhos, Kadmos ja Ignotus) olleen inspiraationa tarinalle ja että heillä oli ensimmäisinä hallussaan esineet, jotka tunnettiin varjeluksina. Sitä, joka onnistui ottamaan haltuunsa kaikki kolme varjelusta, sanottiin kuoleman mestariksi. Muiden muassa Albus Dumbledore, Ksenofilius Lovekiva ja Gellert Grindelwald uskoivat varjelusten olemassaoloon ja pyrkivät etsimään ne yhdistääkseen ne uudelleen.

Tarina

Kolme veljestä kulki iltahämärässä syrjäistä ja mutkittelevaa tietä, kunnes he saapuivat syvän ja vaarallisen joen luo. Kuka tahansa olisi hukkunut, jos olisi yrittänyt uida tai kahlata siinä. Veljet olivat oppineet taikuutta ja taikoivat sauvoillaan sillan, jota alkoivat ylittää.

Puolivälissä siltaa huppupäinen hahmo seisoi heidän edessään. Hahmo oli Kuoleman raivostunut henki, sillä hän tunsi olonsa huijatuksi, koska yleensä kulkijat hukkuivat jokeen. Kuolema viekkaasti teeskenteli onnittelevansa heitä ja lupasi palkita veljekset heidän valitsemallaan palkinnolla.

Vanhin veljeksistä, riidanhaluinen mies, pyysi mahtavinta olemassa olevaa sauvaa. Niinpä Kuolema toteutti hänen toiveensa: hän taittoi oksan eräästä joentörmän seljapuusta, teki siitä seljasauvan ja antoi sen vanhimmalle veljelle. Toinen veljeksistä, ylimielinen mies, päätti nöyryyttää Kuolemaa vielä enemmän, ja toivoi voimaa kutsua kuolleen haudasta. Niinpä Kuolema poimi kiven joentörmältä ja teki toiselle veljelle elpymyskiven. Kolmas ja nuorin veli, joka oli nöyrin ja viisain, ei luottanut Kuolemaan, joten hän pyysi jotain sellaista, jonka avulla hän voisi kulkea ilman, että Kuolema seuraisi perässä. Niinpä Kuolema antoi hänelle vastahakoisesti ja todella haluttomasti palan omasta näkymättömyysviitastaan.

Veljekset ottivat palkintonsa ja lähtivät eri suuntiin. Vanhin veljeksistä matkusti kylään, jossa asui velho, jonka kanssa hän oli riidellyt. Vanhin veli haastoi kyseisen velhon kaksintaisteluun ja tappoi heti velhon seljasauvallaan. Jättäen vastustajansa kuolleena lattialle vanhin veli käveli läheiseen majataloon ja vietti yön siellä. Vanhin veli kehuskeli omalla voittamattomuudellaan Kuoleman lahjoittaman seljasauvan voimasta hurmaantuneena. Mutta tuona yönä murhanhimoinen velho tappoi vanhimman veljen. Tuntematon, murhanhimoinen velho hiipi majataloon ja tappoi viinistä sammuneen nukkuvan velhon. Hän viilsi vanhimman veljen kurkun auki varmuuden vuoksi ja varasti sauvan. Ja näin Kuolema otti omakseen ensimmäisen veljen.

Toinen veli palasi kotiinsa, jossa hän asui yksin. Kääntäen kiveä kolmesti kädessään tyttö, jonka kanssa hän olisi toivonut menevänsä naimisiin (ennen tämän ennenaikaista kuolemaa), ilmestyi heti hänen eteensä hänen ilokseen. Tyttö oli kuitenkin surullinen ja etäinen, sillä hän oli aaveen muodossa hunnun sisällä. Vaikka hän oli palannut kuolevaisten maailmaan, hän ei oikeasti kuulunut sinne ja kärsi sen takia. Lopulta toinen veli, tultuaan sairaaksi epätoivoisesta kaipuusta, teki itsemurhan jääden roikkumaan talonsa parvekkeelta ikään kuin totuudenmukaisesti liittyäkseen rakkaansa seuraan. Ja näin Kuolema otti toisen veljen omakseen.

Kolmatta veljeä Kuolema etsi vuosia, mutta tuloksetta. Vasta kun kolmas veli oli saavuttanut korkean iän, hän antoi näkymättömyysviitan pojalleen. Hän tervehti Kuolemaa vanhana ystävänään, ja jätti elämänsä taakseen ollen tasa-arvoinen Kuoleman kanssa.

Varjelusten kohtalo

Tarinan kolmen veljen uskotaan olevan perua kolmesta velhoveljeksestä, jotka syntyivät Britanniassa Godrickin notkon kylässä 1200-luvun alussa: Antiokhos, Kadmos ja Ignotus Peverellistä. Antiokhos oli vanhin veli, joka todennäköisesti teki ja omisti seljasauvan. Sitä ei annettu eteenpäin perintönä vaan taistelun perusteella. Se, joka voitti edellisen sauvan omistajan, sai sauvan omakseen. Seljasauvalla oli pitkä ja verinen historia, kunnes se päätyi Albus Dumbledoren käsiin. Dumbledore halusi muuttaa sauvan pahan maineen ja pyrki käyttämään sitä muiden hyväksi. Dumbledoren kuoleman jälkeen sauva päätyi Draco Malfoyn omistukseen, joka voitti sauvan riisumalla Dumbledoren aseista tämän kuolinyönä. Pian tämän jälkeen Harry Potterista tuli sauvan omistaja Dracon aseista riisumisen jälkeen Malfoyn kartanossa. Kun Harry voitti lordi Voldemortin, hän päätti piilottaa sauvan maailmalta, jottei se aiheuttaisi enää enempää vahinkoa maailmassa.

Kadmos oli toinen veli, joka todennäköisesti teki ja omisti elpymyskiven. Kivi periytyi hänen jälkeläisilleen, kunnes se tuli Kolkon sukuun, joka asetti kiven heidän sukunsa sinettisormukseen. Lomen Kolkon tiedetään omistaneen sen, kunnes se periytyi hänen pojalleen Morfin Kolkolle ja seuraavaksi hänen tyttärenpojalleen Tom Valedrolle, joka teki siitä hirnyrkin ja piilotti sen Kolkon mökin lattialautojen alle asettaen voimakkaan kirouksen suojelemaan sitä. Lopulta Albus Dumbledore löysi sen ja eristi sen kirouksen Severus Kalkaroksen avulla käteensä, kun taas kivi annettiin Harry Potterille, joka hävitti sen tarkoituksella Kiellettyyn metsään.

Ignotus oli nuorin veli, joka todennäköisesti teki ja omisti näkymättömyysviitan. Tämä viitta periytyi alun perin hänen miespuolisille jälkeläisilleen, kunnes tuli Potterin sukuun hänen lapsenlapsensa Iolanthe Peverellin ja Hardwin Potterin avioliiton kautta, ja lopulta viitta annettiin James Potterille. Ennen kuin James kuoli, Albus Dumbledore oli pyytänyt viitan lainaan, ja antoi sen sitten myöhemmin Harry Potterille joulupäivänä tämän ensimmäisenä kouluvuotena. Viitta pysyi Harryn omistuksessa läpi toisen velhosodan ja siitäkin eteenpäin.