FANDOM


Tomdh
Tom Lomen Valedro
"Lordi Voldemort"
Biografiset tiedot
Sukupuoli

Mies

Silmien väri

Punaiset viirut[1] (aiemmin tummat[2])

Hiusten väri

Kalju[1] (aiemmin mustat[2])

Syntynyt

31. joulukuuta 1926, orpokoti, Lontoo

Kuollut

2. toukokuuta 1998 (71 v.), Tylypahkan taistelu, Tylypahkan noitien ja velhojen koulu [3]

Perhe
Syntyperä

Puoliverinen [2]

Arvonimi(/et)
Alias
  • Lordi Voldemort [5] [2]
  • Hän-joka-jääköön-nimeämättä
  • Tiedät-kai-kuka
Taikasauva
Mörkö

Oma kuollut ruumis [7]

Suojelius

Ei mahdollinen

Ammatti
Liittoutumat
Kulissien takana
Näyttelijä

Tom Lomen Valedro (engl. Tom Marvolo Riddle, 31. joulukuuta 1926 – 2. toukokuuta 1998) oli 1900-luvun loppupuolella vaikuttanut pimeän velho, joka tunnettiin yleisesti tämän itsekeksimällä nimellä lordi Voldemort (engl. Lord Voldemort). Niin suuresti tätä velhoa pelättiin, että useimmat eivät kuitenkaan uskaltaneet lausua hänen nimeään ääneen, vaan käyttivät kiertoilmaisuja kuten tiedät-kai-kuka tai hän-joka-jääköön-nimeämättä. Voldemortin seuraajat, kuolonsyöjät, saattoivat käyttää Voldemortista nimitystä Pimeyden lordi.

Voldemort siitettiin lemmenjuoman käytön seurauksena ja hän kasvoi orpokodissa ilman vanhempia, eikä koskaan oppinut rakkauden merkitystä. Yhdeksi nuoren velhon intohimoista kehkeytyi kuolemattomuus, jota tavoitellessaan hän loi itselleen useita hirnyrkkejä. Nämä seikat sekä hänen sisällään pulloutunut viha ja inho jästejä kohtaan ajoi Voldemortin aloittamaan ensimmäisen velhosodan, jonka aikana hän terrorisoi velhomaailmaa laajalti. Sota päättyi, kun Voldemortin keho tuhoutui epäselvissä olosuhteissa tämän yritettyä tappaa vuoden vanhaa Harry Potteria vuonna 1981.

Potterin kasvaessa lapsesta teiniksi Voldemort piilotteli ja keräsi voimiaan, kunnes sai ruumiinsa takaisin vuonna 1995. Albus Dumbledoren ja Harry Potterin juonittelun seurauksena Voldemortin hirnyrkit saatiin kuitenkin tuhottua ja hänet päihitettiin lopullisesti Tylypahkan taistelussa keväällä 1998.

Voldemortin elämä lyhyesti Muokkaa

Varhainen elämä (1926-1938) Muokkaa

Tom Lomen Valedro syntyi 31. joulukuuta 1926[8]. Hänen äitinsä Merope Kolkko oli noita, joka lumosi Tomin jästi-isän, Tom Valedro vanhemman lemmenjuomalla. Koska lapsi, josta tulisi Voldemort, pantiin alulle isän ollessa lemmenjuoman vaikutuksen alaisena, ei se tulisi ikinä tuntemaan rakkautta. Kolkko lopetti juoman antamisen luullessaan Valedron jo rakastuneen häneen oikeasti, mutta kävikin täysin päinvastoin; Valedro jätti Kolkon.

Kolkko jäi yksin odottamaan lasta. Synnytyksen jälkeen hän antoi pojalle etunimet "Tom" (Valedro vanhemman mukaan) ja "Marvolo" (Kolkon oman isän mukaan). Kun tästä oli kulunut tunti, Merope Kolkko menehtyi synnytyksestä saatuihin komplikaatioihin. Nuori Tom Valedro sijoitettiin lontoolaiseen orpokotiin, jossa hän varasteli muilta lapsilta ja hänen ympärillään tapahtui merkillisiä asioita. Hän inhosi orpokotiaan ja alkoi vihata jästejä.

Vuonna 1938 orpokotiin saapui mies nimeltään Albus Dumbledore. Hän selitti Tomille, että tämä on velho ja kutsui hänet opiskelemaan Tylypahkan velhokouluun. Valedro noudatti Dumbledoren pyyntöä ja aloitti Tylypahkan-opintonsa samana vuonna.[8] Hänet sijoitettiin Luihuisen tupaan. pro[5] [2] [8]

Opiskeluvuodet (1938-1945) Muokkaa

Riddle11

Nuori Valedro koulussa

Valedro menestyi erinomaisesti opinnoissaan ja häntä pidettiin kenties Tylypahkan historian parhaimpana oppilaana. Valedro vastaanotti ainakin yhden erillisen palkinnon merkiksi saavutuksistaan[2], liittyi professori Horatius Kuhnusarvion Kuhnuklubiin[8] ja hänet nimitettiin sekä valvojaoppilaaksi, että johtajapojaksi.

Vuonna 1942 Valedro sai tietää, että hän oli äitinsä puolelta sukua Luihuisen perustajalle Salazar Luihuiselle. Hän luki kertomuksia, joiden mukaan Luihuinen oli rakentanut salaisen kammion, nk. "Salaisuuksien kammion", Tylypahkan linnan alle. Tarinoiden mukaan kammion kykeni avaamaan ainoastaan Luihuisen perillinen. Tästä innoittuneena Valedro etsi kammion sisäänkäynnin, avasi sen ja ystävystyi siellä asuvan basiliskin kanssa. Valedro käytti basiliskia surmaamaan jästisyntyisiä velhoja ja noitia, joita piti itseään alempiarvoisina. Basiliski ehti tappamaan yhden tytön, jonka jälkeen rehtori Dippet aikoi sulkea koulun. Kuullessaan tästä vararehtori Dumbledorelta, Valedro hätääntyi, sillä ei halunnut menettää ainoaa paikkaa, jonka on tuntenut kodikseen ja lavasti syylliseksi kolmasluokkalaisen Rubeus Hagridin. Hagrid erotettiin Tylypahkasta, Valedro sulki kammion ja koulu pysyi auki.

Vuonna 1943[9] Valedro matkasi Pikkuhirttivaaraan, jossa hän murhasi siellä asuvan isänsä ja isovanhempansa ja lavasti murhaajaksi enonsa Morfin Kolkon.[8] Jästit pitivät varmana syyllisenä Valedrojen puutarhuria Frank Bryceä - joskin tämä vapautettiin todisteiden puutteessa, eikä murhaajan henkilöllisyys koskaan ratkennut.[1]

Kuudentena kouluvuonnaan Tom alkoi tutkia hirnyrkkejä ja sai professori Kuhnusarvion paljastamaan itselleen lisätietoa niistä.[8] Tämän tiedon avulla hän teki piakkoin kaksi hirnyrkkiä omasta päiväkirjastaan ja sukunsa perimäsormuksesta. Näihin aikoihin hän myös muodosti itselleen uuden nimen "Lordi Voldemort" uudelleenjärjestelemällä virallisen nimensä kirjaimia:

                                       TOM LOMEN VALEDRO
////////////////
MA OLEN VOLDEMORT [2]

1945-1970 Muokkaa

Voldemort lopetti opintonsa Tylypahkassa käytyään läpi kaikki seitsemän luokka-astetta vuonna 1945. Hän halusi jäädä kouluun opettajaksi, mutta ei saanut tahtoaan läpi ja päätyi kauppa-apulaiseksi Borgin & Burkesiin Iskunkiertokujalle. Tämä järkytti hänen entisiä opettajiaan, sillä Valedro muistettiin erityisen taitavana ja lahjakkaana velhona, eikä kauppa-apulaisen virkaa tästä syystä pidetty hänen arvoisenaan jatkumona koulun jälkeen. Oltuaan siellä noin vuoden töissä hän murhasi Hepzibah Smithin, varasti Puuskupuhin kupin ja Luihuisen medaljongin ja katosi pitkäksi aikaa tekemään muodonmuutoksia ja keräämään kannattajia. Näiden kymmenen vuoden aikana hän muovasi kupista ja medaljongista hirnyrkkejä. Hän teki lopulta samoin Korpinkynnen diadeemille.

Hän yritti pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikkaa uudelleen kymmenisen vuotta myöhemmin, mutta hänet käännytettiin jälleen pois, tällä kertaa uuden rehtorin, Albus Dumbledoren, toimesta. Voldemort kirosi Pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikan niin, ettei kukaan ole onnistunut pysymään virassa vuotta kauempaa. Hän katosi jälleen pitkäksi aikaa ja palasi kaikkien aikojen pelätyimpänä Pimeyden velhona.[8]

Ensimmäinen velhosota (1970-1981) Muokkaa

Pääartikkeli: Ensimmäinen velhosota

1970-luvulla Voldemort aloitti kampanjan, jonka tarkoituksena oli tappaa kaikki jästit sekä jästisyntyiset tai jästiystävälliset velhot ja ottaa valta koko velhomaailmassa. Hänen aatteensa saivat eniten kannatusta vanhoillisten, puhdasveristen velhoperheiden keskuudessa. Kannattajista uskollisimpia kutsuttiin kuolonsyöjiksi. Voldemortin ja hänen kannattajiensa ansiosta velhomaailma oli kauhun vallassa. Kukaan ei kyennyt tietämään, kuka oli kenenkin puolella. Lukemattomat velhot menettivät henkensä, ja kokonaisia velhoperheitä tuhottiin. Taikaministeriö oli voimaton, joten Dumbledore perusti Feeniksin killan vastustamaan Voldemortia.[6]

Vuonna 1980 kantautui Voldemortin korviin tieto ennustuksesta poikalapsesta, joka tulisi tuhoamaan hänet. Pimeän velho päätteli, että kyseessä oli Harry Potter, James ja Lily Potterin vastasyntynyt lapsi. Potterit piileskelivät Godrickin notkossa, mutta heidän salaisuudenhaltijanaan toiminut Peter Piskuilan kavalsi heidän olinpaikkansa.[10]

Voldemort arrives

Voldemort saapuu Godrickin notkoon

Lauantai-iltana 31. lokakuuta 1981 Voldemort tunkeutui Potterien kotiin. James yritti puolustaa vaimoaan ja lastaan, mutta Voldemort tappoi hänet välittömästi. Lily oli juossut pakoon yläkertaan ja yritti estää Voldemortia tappamasta poikaansa, mutta sai itsekin surmansa Voldemortin kirouksesta. [5] [4]

Voldemortin tietämättä Lilyn rakkaus oli siinä hetkessä luonut vahvan suojan Harryn ylle. Kun pimeyden ruhtinas loitsi Avada kedavra-kirouksen kohti pinnasängyssä istuvaa[11] vauvaa, kimposi loitsu takaisin häneen itseensä. Voldemortin ruumiillinen olomuoto tuhoutui, ja hänen voimaton sielunsa katosi tietämättömiin. Myöhemmin kävi myös ilmi, että pimeän velhon silpoutuneesta sielusta siirtyi yksi palanen Harry-vauvan sisälle, tehden hänestä Voldemortin seitsemännen hirnyrkin - tämän takia Voldemortilla olisi myöhemmin telepaattinen yhteys Harryyn.[3]

Harry Potterista tuli välittömästi kuuluisuus velhojen keskuudessa, mutta hänet vietiin tätinsä ja tämän miehen hoitoon kasvatettavaksi.[5] Uutiset Voldemortin äkillisestä kukistumisesta levisivät nopeasti velhomaailmassa, ja kuolonsyöjien järjestö hajosi. Suurin osa kuolonsyöjistä joutui Azkabanin velhovankilaan.[1] Seurasi suuria juhlia Voldemortin kannattajien parissa.[5]

Vailla ruumista (1981-1995) Muokkaa

Voldemortin sielu harhaili metsissä ja otti kaipaamaansa elinvoimaa sulautumalla lähinnä käärmeisiin, kunnes ne kuihtuivat. Näin hän sinnitteli vuosikaudet kunnes tapasi 1990-luvun alussa nuoren Orave-nimisen velhon. Orave suostui auttamaan Voldemortia yrittämällä varastaa viisasten kiven Irvetasta ja myöhemmin Tylypahkasta, jotta Voldemort olisi saanut uuden ruumiin ja ikuisen elämän. Voldemortin ja Oraven suunnitelmat kuitenkin epäonnistuivat Harry Potterin ansiosta. Harrya suojeleva Lilyn rakkaus tuhosi Oraven ruumiin ja Voldemort pakeni. [5]

RiddleGhost

Valedron "aave", jonka tämä muodosti päiväkirjansa ja Ginny Weasleyn avulla

Lucius Malfoy salakuljetti Ginny Weasleylle Voldemortille kuuluneen päiväkirjan, johon nuori Tom Valedro oli liittänyt osan sielustaan. Päiväkirjan lumoama Weasley avasi salaisuuksien kammion ja vapautti basiliskin, joka yritti tappaa joukon oppilaita. Voldemortin suunnitelmat epäonnistuivat jälleen Harry Potterin vuoksi, sillä Harry tappoi basiliskin ja tuhosi päiväkirjan. [2]

Vuonna 1995 Voldemort sai vihdoin ruumiinsa takaisin Peter Piskuilanin suorittaman rituaalin avulla. Voldemort alkoi välittömästi kerätä ympärilleen kuolonsyöjiä. [1] Hän sai kannattajiensa joukkoon myös jättiläisiä, ankeuttajia ja ihmissusia. Taikaministeriö kieltäytyi aluksi uskomasta, että Voldemort olisi palannut. Feeniksin kilta kuitenkin perustettiin uudelleen, ja taikaministeriö joutui valmistautumaan uuteen sotaan Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan. [6]

Toinen velhosota (1995-1997) Muokkaa

Pääartikkeli: Toinen velhosota

Seuraavina kuukausina ja vuosina Voldemort kiristi otettaan velhomaailmasta ja alkoi taas tapattaa jästejä ja jästisyntyisiä, pannen alulle toisen velhosodan.

Kesän 1996 aikana Dumbledore oli saanut käsiinsä yhden Voldemortin hirnyrkeistä, Peverellin sormuksen, ja onnistui tuhoamaan sen. Voldemort myös lähettää hyökkäyksen Tylypahkaan seuraavana keväänä, minkä seurauksena Dumbledore kohtaa loppunsa Severus Kalkaroksen käsissä.[8]

Syksyyn 1997 mennessä Voldemort oli ottanut taikaministeriön valtaansa ja käytännössä katsoen hallitsi velhomaailmaa. Harry ei enää tällöin käynyt koulua Tylypahkassa, vaan etsi jäljellä olevia hirnyrkkejä ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa. He onnistuvat saamaan haltuunsa Luihuisen medaljongin, jonka he myöhemmin tuhoavat Rohkelikon miekalla.

Voldemortin nimestä tehdään tabu: Jos joku mainitsi sen, teki itsensä automaattisesti erittäin helpoksi jäljittää. Voldemortin joukot saivat Potterin ystävineen kiinni Potterin lipsautettua nimen vahingossa. Heidät tuotiin Malfoyn kartanoon, jossa Harry saa vinkin siitä, että Bellatrix Lestrangen holvissa Irvetassa säilytetään jotain arvokasta. Kolmikko onnistui pakenemaan kotitonttu Dobbyn ansiosta.

Voldemort and grindelwald

Voldemort ja Grindelwald

Samaan aikaan kun Potter ystävineen jäljitti hirnyrkkejä, Voldemort selvitti seljasauvan olinpaikkaa. Vierailtuaan Gellert Grindelwaldin luona Nurmengardin linnakkeessa, johon tämä oli vangittu Dumbledoren toimesta, älyää nuorempi pimeyden lordi suunnata entisen vastustajansa haudalle Tylypahkan tiluksille. Voldemort löytää etsimänsä ja noukkii seljasauvan kuolleen Dumbledoren käsistä.

Harry onnistuu Ronin ja Hermionen kanssa tunkeutumaan Irvetaan, mistä he vievät Puuskupuhin kupin. Maahinen kuitenkin varastaa Rohkelikon miekan, jättäen kolmikon vailla keinoa tuhota Puuskupuhin kuppia. Voldemort saa tietää varkaudesta ja tajuaa Harryn tietävän hirnyrkeistä. Hän raivostuu ja tappaa kaikki huoneessa olevat. Hän käskee Naginia, käärmettään ja kuudetta hirnyrkkiään, olemaan poistumatta hänen läheltään ja kohdistaa ajatuksensa Tylypahkaan, jonne hän on piilottanut Korpinkynnen diadeemin.

Tylypahkan taistelu Muokkaa

Harry, vaistoten Voldemortin aikeet, palaa Tylypahkaan salakäytävää pitkin ennen kuin kuolonsyöjät hyökkäävät Tylypahkaan. Seuraa taistelu, jonka aikana vt. rehtori Minerva McGarmiwa muun muassa herättää linnan patsaat henkiin auttamaan taistelussa. Harry löytää hirnyrkkinä toimivan Korpinkynnen diadeemin tarvehuoneesta, missä käsistä lähtenyt pirunpalo tuhoaa sen.

Voldemort tauottaa taistelun ja käskee tylypahkalaisia luovuttamaan Harryn heille, luvaten lopettaa tappamiset. Tämän jälkeen hän, yrittäessään saada seljasauvaa toimimaan kunnolla, tapattaa Severus Kalkaroksen, luullen häntä sauvan omistajaksi. Voldemort poistuu huoneesta, mutta paikalle sattunut Harry löytää lattialle lyhistyneen kuolemaa tekevän Kalkaroksen, joka luovuttaa Harrylle muistojaan. Tutkiessaan niitä ajatuseulassa Harry saa selville olevansa hirnyrkki ja päättää kohdata vihollisensa tajuttuaan, ettei hänen "ollut tarkoitus jäädä henkiin".

Voldemort kohtaa Harryn kasvotusten Kielletyssä metsässä. Tätä hetkeä hän oli odottanut. Hän sinkoaa tappokirouksen kohti Harrya, joka tuupertuu maahan. Voldemort oli tuhonnut toiseksi viimeisen hirnyrkkinsä, vaikkakaan ei ollut varma, mitä oli tehnyt. Hän komensi Narcissa Malfoyn varmistamaan, oliko Harry kuollut. Narcissa vastasi myöntävästi ja Voldemort riemastui - tajuamatta, että Narcissa valehteli, ja että vain Harryn hirnyrkki-osa oli tuhoutunut.

Kuollutta teeskentelevä Harry kannetaan linnalle, missä Voldemort kangistaa Nevillen, istuttaa lajitteluhatun hänen päähänsä ja sytyttää sen tuleen. Harry pelastaa Nevillen yleisen hämmennyksen turvin, jolloin Neville kiskoo hatusta Rohkelikon miekan ja surmaa Naginin, tehden Voldemortista taas kuolevaisen. Taistelu puhkeaa uudestaan ja Voldemort joutuu vastatuksin professoroiden McGarmiwa ja Kuhnusarvio sekä aurori Kingsley Kahlesalvan kanssa.

Harry vs voldmort

Voldemortin viimeinen loitsu

Taistelu huipentuu Tylypahkan suuressa salissa, jossa Voldemort ja Harry kiertävät kehää Harryn kertoessa Voldemortille tämän tekemistä erheistä, kuten siitä, että Dumbledore ja Kalkaros suunnittelivat ennalta Dumbledoren murhan ja siitä, ettei Kalkaros ole koskaan ollut Seljasauvan todellinen isäntä. Lopulta Voldemort saa tarpeekseen jaa yrittää surmata Harryn, mutta Harryn karkotaseet-loitsu kääntää tappokirouksen takaisin Voldemortiin, tuhoten hänen ruumiinsa ja sielunsa lopullisesti. [3]

Tämän seurauksena kuolonsyöjien ylivalta romahtaa, komennutetut vapautuvat, kuolonsyöjät jäävät kiinni ja Azkabanin syyttömät vangit vapautuvat.

Erityispiirteitä Muokkaa

Voldemort on luonteeltaan julma, ahne, vallanhimoinen, sadistinen ja itsekäs. Hän on aina ollut eristäytyvä ja tahtookin uskoa olevansa ainutlaatuinen. Hän ei ole melkein koskaan ystävystynyt kenenkään kanssa, poikkeuksina hänen Nagini-käärmeensä, ja mahdollisesti myös Bellatrix Lestrange, jonka kanssa hänellä oli ilmeisen intiimikin suhde.[4]

VoldemortCo answer 9 xlarge

Lordi Voldemort Kuolonsyöjäjoukkonsa kanssa taikaministeriössä

Voldemortin luonteessa on monia merkkejä, jotka osoittavat hänen kärsivän antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän ei tunne sääliä tai katumusta, eikä kykene ymmärtämään rakkautta. Äidin kuolema sai hänet halveksimaan tätä "heikkona". Neljännessä kirjassa hän kerskui kulkeneensa kuolemattomuuden tietä pitemmälle kuin kukaan muu.

Lisäksi Voldemort pitää sellaisia tunteita kuin rakkaus ja suru yksinomaan heikkouksina, vaikka Dumbledoren mukaan ne, eritoten rakkaus, ovat mahtavimpia ja vähiten tutkittuja ja ymmärrettyjä alkuvoimia. Voldemort ei kykene myöskään riivaamaan kenenkään ruumista, jos se on täynnä rakkautta tai surua.

Voldemortilla oli tapana ottaa jokaiselta tappamaltaan ihmiseltä jokin esine asuessaan orpokodissa. [8]

J. K. Rowling kuvailee Voldemortin mustaan kaapuun pukeutuneeksi pitkäksi ja laihaksi mieheksi, jolla on liidunvalkea iho, punaiset silmät, litteä nenä, jossa on käärmemäiset viirusieraimet, pitkät sormet ja kalju pää. [1] Nuoruudessaan Voldemort oli pitkä ja komea mies, jolla oli mustat hiukset. [2] [8] Hänen myöhempi ulkonäkönsä on pimeään taikuuteen perustuvien muodonmuutosten tulosta. Sitä ei kerrota, vaikuttiko hänen erityinen mieltymyksensä käärmeisiin hänen uuteen ulkomuotoonsa.

Voldemort ei vaikuta pelkäävän ketään muuta kuin Albus Dumbledorea ja mahdollisesti ajoittain Harry Potteria. J. K. Rowlingin mukaan Voldemortin kaikkein suurin pelko on nähdä itsensä kuolleena. [7] Kun Voldemort viimein kuolee hirnyrkkien tuhoudutta, ei hän voi palata maailmaamme edes kummituksena, vaan joutuu ikuisesti olemaan siinä surkeassa tilassa, jonka Harry näkee keskustellessaan Dumbledoren kanssa mielessään ollessaan tajuttomana. [3] Voldemortin luonnetta kuvaa hyvin hänen nimensä: Vol de Mort tarkoittaa kuoleman lentoa tai kuoleman ryöstöä.

Hirnyrkit Muokkaa

Voldemort loi hirnyrkkejä alunperin yhteensä kuusi, sillä siten hänen sielunsa oli jaettu seitsemään osaan; seitsemään, sillä tämä on vahvin taikaluku. [8] Lopulta hän oli luonut hirnyrkit Kolkon sukukalleuksista Peverellin sormuksesta ja Salazar Luihuisen medaljongista sekä Helga Puuskupuhin kupista, Rowena Korpinkynnen diadeemista, käärmeestään Naginista ja omasta kouluaikaisesta päiväkirjastaan. Näistä ensimmäisen, päiväkirjansa, hän muutti hirnyrkiksi jo ennen kuin valmistui Tylypahkasta. Yrittäessään surmata Harry-vauvan Voldemort tarkoittamattaan liitti myös poikaan osan sielustaan ja loi näin tietämättään seitsemännen hirnyrkkinsä. [3]

Hirnyrkit tuhottiin seuraavassa järjestyksessä: Harry päiväkirjan, [2] Dumbledore sormuksen, [8] Ron medaljongin, Hermione sekä Ron kupin ja diadeemin, Harry uhrautui Voldemortille itse sekä viimeisenä Neville Naginin. [3]

Näyttelijät Muokkaa

Voldemortia on näytellyt Harry Potter -elokuvissa yhteensä kuusi näyttelijää, ynnä yksi näyttelijä, joka oli jo valittu rooliin, mutta jonka osallisuus poistettiin käsikirjoituksesta.

Voldemort esiintyy jossain muodossa kaikissa kahdeksassa elokuvissa Azkabanin vankia lukuunottamatta. Puoliverisessä prinssissä hänet tosin nähdään vain uudelleen eletyissä muistoissa.

Näyttelijä Elokuvat, joissa esiintyy Selitys
Ralph Fiennes Fiennes esittää Voldemortia tämän uudessa, vuonna 1995 saamassa ruumiissa. Fiennes on eniten esillä kaikista Voldemortin näyttelijöistä.
Christian Coulson Salaisuuksien kammio Coulson esittää Valedron päiväkirjassa jumissa olevaa Tom Valedroa, joka on jo kehittänyt itselleen nimen Voldemort. Coulson haki roolia uudelleen kuudetta elokuvaa varten, muttei saanut sitä, koska oli ohjaajan mielestä "liian vanha". (Coulsonin kuvaamia kohtauksia käytettiin uudelleen kahdeksannessa elokuvassa.)
Frank Dillane Puoliverinen prinssi Dillane esittää 16-vuotiasta Tom Valedroa, jonka Harry näkee ajatusseulassa.
Hero Fiennes-Tiffin Puoliverinen prinssi Fiennes-Tiffin esittää 11-vuotiasta Tom Valedroa ajatusseulassa. Hän on myös Ralph Fiennesin veljenpoika.
Richard Bremmer Viisasten kivi Bremmer esittää takaumakohtauksessa naamansa piilottanutta Voldemortia, joka on saapunut tappamaan Harryn vanhemmat. Tätä kohtausta käytettiin uudelleen kahdeksannessa elokuvassa. Kun professori Orave paljastaa Voldemortin naaman takaraivossaan, nähdään ruudulla Bremmerin naama.
Ian Hart Viisasten kivi Hart, joka näyttelee Oravea, myös lainasi äänensä Oraven takaraivossa olleelle Voldemortille.
Theo Kypri Viisasten kivi Kypri nähdään pikaisesti kaapuun sonnustautuneena Voldemortina/Oravena, joka juo yksisarvisen verta metsässä.

NimestäMuokkaa

J. K. Rowling on kertonut haastatteluissaan ja keskustellut Twitterissään, että melkein koko maailma on lausunut "Voldemort" -nimen väärin! Oikea lausumistapa olisi "Voldemor" Ilman lopun 't'-kirjainta. Nimi tulee ranskan kielestä, jolloin sanan lopussa olevaa 't'-kirjainta ei lausuta. [12]

Lähteet Muokkaa

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 Harry Potter ja liekehtivä pikari
  2. 2,00 2,01 2,02 2,03 2,04 2,05 2,06 2,07 2,08 2,09 2,10 2,11 2,12 Harry Potter ja salaisuuksien kammio
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 Harry Potter ja kuoleman varjelukset
  4. 4,0 4,1 4,2 Harry Potter ja kirottu lapsi
  5. 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 5,7 Harry Potter ja viisasten kivi
  6. 6,0 6,1 6,2 Harry Potter ja Feeniksin kilta
  7. 7,0 7,1 Mugglenetin haastattelu J. K. Rowlingin kanssa: "Voldemort’s fear is death, ignominious death. I mean, he regards death itself as ignominious. He thinks that it’s a shameful human weakness, as you know. His worst fear is death, but how would a boggart show that? I’m not too sure." [1]
  8. 8,00 8,01 8,02 8,03 8,04 8,05 8,06 8,07 8,08 8,09 8,10 8,11 Harry Potter ja puoliverinen prinssi
  9. Harry Potter ja liekehtivä pikari (elokuva)
  10. Harry Potter ja Azkabanin vanki
  11. Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2
  12. J. K. Rowlingin twiitti [2]