Potterwiki
Advertisement
Tomdh.jpg
Tom Lomen Valedro
"Lordi Voldemort"
Biografiset tiedot
Sukupuoli

Mies

Silmien väri

Punaiset viirut[1] (aiemmin tummat[2]), elokuvissa siniset

Hiusten väri

Kalju[1] (aiemmin mustat[2])

Syntynyt

31. joulukuuta 1926, orpokoti, Lontoo

Kuollut

2. heinäkuuta 1998, Tylypahka

Perhe
Syntyperä

Puoliverinen [2]

Arvonimi(/et)
Alias
  • Lordi Voldemort [4] [2]
  • Pimeyden lordi
  • Tiedät-kai-kuka
  • Hän-joka-jääköön-nimeämättä
Taikasauva
  • 13 ½ tuumaa, marjakuusta, feenikslinnunsulka [4]
Mörkö

Oma kuollut ruumis [5]

Suojelius

Ei mahdollinen (koska ei onnellisia muistoja)

Ammatti
Liittoutumat
Kulissien takana
Näyttelijä

Tom Lomen Valedro (engl. Tom Marvolo Riddle, 31. joulukuuta 19262. toukokuuta 1998) oli 1900-luvun loppupuolella vaikuttanut pimeän velho, joka tunnettiin yleisesti tämän itsekeksimällä nimellä lordi Voldemort (engl. Lord Voldemort). Häntä kuitenkin pelättiin niin paljon, etteivät useimmat uskaltaneet lausua hänen nimeään ääneen, vaan käyttivät kiertoilmaisuja kuten tiedät-kai-kuka tai hän-joka-jääköön-nimeämättä. Voldemortin seuraajat, kuolonsyöjät, saattoivat käyttää hänestä nimitystä pimeyden lordi.

Voldemort siitettiin lemmenjuoman käytön seurauksena. Hän kasvoi orpokodissa ilman vanhempia, eikä koskaan oppinut rakkauden merkitystä. Yhdeksi nuoren velhon intohimoista kehkeytyi kuolemattomuus, jota tavoitellessaan hän loi itselleen useita hirnyrkkejä. Nämä seikat sekä hänen sisälleen patoutunut viha ja inho jästejä kohtaan ajoivat Voldemortin aloittamaan ensimmäisen velhosodan, jonka aikana hän terrorisoi velhomaailmaa laajalti. Sota päättyi Voldemortin kehon tuhouduttua epäselvissä olosuhteissa tämän yritettyä tappaa vuoden ikäisen Harry Potterin vuonna 1981.

Potterin kasvaessa lapsesta teiniksi Voldemort piilotteli ja keräsi voimiaan, kunnes sai ruumiinsa takaisin vuonna 1995. Voldemort keräsi vanhat seuraajansa kokoon ja aloitti toisen velhosodan. Albus Dumbledoren ja Harry Potterin juonittelun seurauksena Voldemortin hirnyrkit saatiin kuitenkin tuhottua ja hänet päihitettiin lopullisesti Tylypahkan taistelussa keväällä 1998.

Elämäkerta[]

Varhainen elämä (1926–1938)[]

Tom Lomen Valedro syntyi 31. joulukuuta 1926[6]. Hänen äitinsä Merope Kolkko oli noita, joka lumosi Tomin jästi-isän, Tom Valedro vanhemman lemmenjuomalla. Koska lapsi, josta tulisi Voldemort, pantiin alulle isän ollessa lemmenjuoman vaikutuksen alaisena, ei hän tulisi ikinä tuntemaan rakkautta. Kolkko lopetti juoman antamisen luullessaan Valedron jo rakastuneen häneen oikeasti, mutta kävikin täysin päinvastoin: Valedro jätti Kolkon.

Kolkko jäi yksin odottamaan lasta. Synnytyksen jälkeen hän antoi pojalle etunimet "Tom" (lapsen isän mukaan) ja "Marvolo" (Kolkon oman isän mukaan). Kun syntymästä oli kulunut tunti, Merope Kolkko menehtyi synnytyksestä saatuihin komplikaatioihin. Nuori Tom Valedro sijoitettiin lontoolaiseen orpokotiin, jossa hän varasteli muilta lapsilta ja hänen ympärillään tapahtui merkillisiä asioita. Hän pystyi satuttamaan niitä jotka olivat ilkeitä hänelle. Sekä Tom oli velho, vaikkei sitä itse tiennytkään. Hänellä oli muun muassa taito puhua käärmeiden kanssa. Tom inhosi orpokotiaan kaikin puolin ja alkoi vihata jästejä.

Vuonna 1938 orpokotiin saapui mies nimeltä Albus Dumbledore. Hän selitti Tomille, että tämä on velho ja kutsui hänet opiskelemaan Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Valedro noudatti Dumbledoren pyyntöä ja aloitti Tylypahkan-opintonsa samana vuonna.[6] Hänet sijoitettiin Luihuisen tupaan.[4] [2] [6]

Opiskeluvuodet (1938–1945)[]

Nuori Valedro koulussa

Valedro menestyi erinomaisesti opinnoissaan ja häntä pidettiin kenties Tylypahkan historian parhaimpana oppilaana. Valedro vastaanotti ainakin yhden erillisen palkinnon merkiksi saavutuksistaan[2], liittyi professori Horatius Kuhnusarvion Kuhnukerhoon[6] ja hänestä tuli sekä valvojaoppilas että johtajapoika.

Vuonna 1942 Valedro sai tietää olevansa äitinsä puolelta sukua Luihuisen perustajalle Salazar Luihuiselle. Hän luki kertomuksia, joiden mukaan Luihuinen oli rakentanut salaisen kammion, nk. salaisuuksien kammion, Tylypahkan linnan alle. Tarinoiden mukaan kammion kykeni avaamaan ainoastaan Luihuisen perillinen. Tästä innoittuneena Valedro etsi kammion sisäänkäynnin, avasi sen ja ystävystyi siellä asuvan basiliskin kanssa. Valedro käytti basiliskia surmaamaan jästisyntyisiä velhoja ja noitia, joita piti itseään alempiarvoisina. Basiliski ehti tappamaan yhden tytön, jonka jälkeen rehtori Dippet aloitti valmistelut koulun sulkemiseksi. Kuullessaan rehtorin suunnitelmista vararehtori Dumbledorelta Valedro hätääntyi, sillä ei halunnut menettää ainoaa paikkaa, jonka tunsi kodikseen. Valedro päätti lavastaa syylliseksi kolmasluokkalaisen Rubeus Hagridin. Hagrid erotettiin Tylypahkasta, Valedro sulki kammion ja koulu sai pysyä auki.[2]

Vuonna 1943[7] Valedro matkasi Pikkuhirttivaaraan, jossa hän murhasi siellä asuvan isänsä ja isovanhempansa ja lavasti murhaajaksi enonsa Morfin Kolkon.[6] Jästit pitivät varmana syyllisenä Valedrojen puutarhuria Frank Brycea – joskin tämä vapautettiin todisteiden puuttuessa, eikä murhaajan henkilöllisyys koskaan ratkennut.[1]

Kuudentena kouluvuotenaan Tom alkoi tutkia hirnyrkkejä ja sai professori Kuhnusarvion paljastamaan itselleen lisätietoa niistä.[6] Tämän tiedon avulla hän teki piakkoin kaksi hirnyrkkiä omasta päiväkirjastaan ja sukunsa perintösormuksesta. Näihin aikoihin hän myös muodosti itselleen uuden nimen "Lordi Voldemort" järjestelemällä uudelleen virallisen nimensä kirjaimia:

                                       TOM LOMEN VALEDRO
                                       ////////////////
                                      MA OLEN VOLDEMORT                 [2]

Huom. Ylläoleva sisältö ei välttämättä näy kunnolla mobiililaitteilla.

1945–1970[]

Tom Valedro lopetti opintonsa Tylypahkassa vuonna 1945 käytyään läpi kaikki seitsemän luokka-astetta. Hän halusi jäädä kouluun opettajaksi, mutta ei saanut tahtoaan läpi ja päätyi kauppa-apulaiseksi Borgin & Burkesiin Iskunkiertokujalle. Tämä järkytti hänen entisiä opettajiaan, sillä Valedro muistettiin erityisen taitavana ja lahjakkaana velhona, eikä kauppa-apulaisen virkaa pidetty hänen arvoisenaan jatkumona koulun jälkeen. Oltuaan kaupassa noin vuoden töissä Valedro murhasi Hepzibah Smithin, varasti Puuskupuhin kupin ja Luihuisen medaljongin ja katosi kymmeneksi vuodeksi tekemään muodonmuutoksia ja keräämään kannattajia. Näiden vuosien aikana hän muovasi myös kupista ja medaljongista hirnyrkit. Hän teki lopulta samoin Korpinkynnen diadeemille. Näin nuori mies oli nostattanut hirnyrkkiensä määrän jopa viiteen.

Valedro, nyt Voldemort, yritti hakea pimeyden voimilta suojautumisen opettajan virkaa uudelleen kymmenisen vuotta edellisen yrityksen jälkeen, mutta hänet käännytettiin jälleen pois, tällä kertaa uuden rehtorin Albus Dumbledoren toimesta. Voldemort kirosi pimeyden voimilta suojautumisen opettajan viran niin, ettei kukaan onnistuisi pitämään työtä vuotta kauempaa. Hän katosi jälleen pitkäksi aikaa ja palasi kaikkien aikojen pelätyimpänä pimeyden velhona.[6]

Ensimmäinen velhosota (1970–1981)[]

Pääartikkeli: Ensimmäinen velhosota

1970-luvulla Voldemort aloitti kampanjan, jonka tarkoituksena oli tappaa kaikki jästit sekä jästisyntyiset tai jästiystävälliset (verenpetturit) velhot ja ottaa lopulta valta koko velhomaailmassa. Hänen aatteensa saivat eniten kannatusta vanhoillisten, puhdasveristen velhoperheiden keskuudessa. Kannattajista uskollisimpia kutsuttiin kuolonsyöjiksi. Voldemortin ja hänen kannattajiensa ansiosta velhomaailma oli kauhun vallassa. Kukaan ei kyennyt tietämään, kuka oli kenenkin puolella. Lukemattomat velhot menettivät henkensä, ja kokonaisia velhoperheitä tuhottiin. Taikaministeriö oli voimaton, joten Dumbledore perusti Feeniksin killan vastustamaan Voldemortia.[8]

Vuonna 1980 Voldemortin korviin kantautui tieto ennustuksesta. Ennustus kertoi poikalapsesta, joka tulisi tuhoamaan Voldemortin. Pimeän lordi päätteli, että kyseessä oli Harry Potter, James ja Lily Potterin vastasyntynyt lapsi. Potterit yrittivät piileskellä Voldemortilta Godrickin notkossa, mutta heidän salaisuudenhaltijanaan toiminut Peter Piskuilan kavalsi heidän olinpaikkansa.[9]

Voldemort saapuu Godrickin notkoon

Lauantai-iltana 31. lokakuuta 1981 Voldemort tunkeutui Potterien kotiin. James yritti puolustaa vaimoaan ja lastaan, mutta Voldemort tappoi hänet välittömästi. Lily oli juossut pakoon yläkertaan ja yritti estää Voldemortia tappamasta poikaansa, mutta sai itsekin surmansa Voldemortin kirouksesta. [4] [3]

Voldemortin tietämättä Lilyn rakkaus loi siinä hetkessä vahvan suojan Harryn ylle. Kun pimeyden lordi langetti avada kedavra -kirouksen kohti pinnasängyssä istuvaa[10] vauvaa, kimposi loitsu takaisin häneen itseensä. Voldemortin ruumiillinen olomuoto tuhoutui, ja hänen voimaton sielunsa katosi tietämättömiin.[4] [11] Myöhemmin kävi myös ilmi, että pimeän velhon silpoutuneesta sielusta siirtyi yksi palanen Harry-vauvan sisälle, tehden hänestä Voldemortin seitsemännen hirnyrkin. Tämän takia Voldemortilla olisi myöhemmin telepaattinen yhteys Harryyn.[11]

Harry Potterista tuli välittömästi kuuluisuus velhojen keskuudessa, mutta hänet vietiin jästitätinsä ja tämän miehen hoitoon kasvatettavaksi.[4] Uutiset Voldemortin äkillisestä kukistumisesta levisivät nopeasti velhomaailmassa, ja kuolonsyöjien järjestö hajosi. Suurin osa kuolonsyöjistä joutui Azkabanin velhovankilaan.[1] Seurasi suuria juhlia Voldemortin vihollisten parissa.[4]

Vailla ruumista (1981–1995)[]

Voldemortin sielu harhaili metsissä ja otti kaipaamaansa elinvoimaa sulautumalla lähinnä käärmeisiin, kunnes ne kuihtuivat. Näin hän sinnitteli vuosikaudet kunnes tapasi 1990-luvun alussa nuoren Orave-nimisen velhon. Orave suostui auttamaan Voldemortia yrittämällä varastaa viisasten kiven Irvetasta ja tämän epäonnistuttua myöhemmin Tylypahkasta, jotta Voldemort olisi saanut uuden ruumiin ja ikuisen elämän. Voldemortin ja Oraven suunnitelmat kuitenkin epäonnistuivat juuri koulunsa aloittaneen Harry Potterin ansiosta. Harryä yhä suojeleva Lilyn rakkaus tuhosi Oraven ruumiin ja Voldemort pakeni. [4]

Valedron "aave", jonka tämä muodosti hirnyrkkipäiväkirjansa ja Ginny Weasleyn avulla

Seuraavana syksynä Lucius Malfoy salakuljetti Ginny Weasleylle Voldemortille kuuluneen päiväkirjan, johon nuori Tom Valedro oli liittänyt osan sielustaan. Päiväkirjan manipuloima Weasley pakotettiin avaamaan salaisuuksien kammio ja vapauttamaan basiliski, joka yritti tappaa joukon oppilaita. Voldemortin suunnitelmat epäonnistuivat jälleen Harry Potterin ansiosta, kun Harry tappoi basiliskin ja tuhosi päiväkirjan. [2]

Keväällä 1995 Voldemort sai vihdoin ruumiinsa takaisin Peter Piskuilanin suorittaman rituaalin avulla. Voldemort alkoi välittömästi kerätä ympärilleen kuolonsyöjiä. [1] Hän sai kannattajiensa joukkoon myös jättiläisiä, ankeuttajia ja ihmissusia. Taikaministeriö kieltäytyi aluksi uskomasta, että Voldemort olisi palannut. Feeniksin kilta kuitenkin perustettiin uudelleen ja viimeistään taikaministeri Toffeen todistettua Voldemortin kaksintaistelun Dumbledorea vastaan, taikaministeriö joutui myöntämään totuuden. Ministeriö alkoi valmistautumaan uuteen sotaan Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan. [8]

Toinen velhosota (1995–1997)[]

Pääartikkeli: Toinen velhosota

Seuraavina kuukausina ja vuosina Voldemort kiristi otettaan velhomaailmasta ja alkoi taas tapattaa jästejä ja jästisyntyisiä pannen alulle toisen velhosodan.

Kesän 1996 aikana Dumbledore oli saanut käsiinsä yhden Voldemortin hirnyrkeistä, Peverellin sormuksen, ja onnistui tuhoamaan sen. Voldemort myös lähetti hyökkäyksen Tylypahkaan seuraavana keväänä, minkä seurauksena Dumbledore kohtasi loppunsa Severus Kalkaroksen käsissä.[6]

Syksyyn 1997 mennessä Voldemort oli ottanut taikaministeriön valtaansa ja käytännössä hallitsi velhomaailmaa. Harry ei enää tuolloin käynyt koulua Tylypahkassa, vaan oli lähtenyt etsimään jäljellä olevia hirnyrkkejä ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa. He onnistuivat saamaan haltuunsa Luihuisen medaljongin, jonka he sittemmin tuhosivat Rohkelikon miekalla.

Voldemortin nimestä tehtiin tabu: jos joku mainitsi sen, hän automaattisesti teki itsensä erittäin helpoksi jäljittää. Voldemortin joukot saivat myös Harryn ystävineen kiinni tämän lipsautettua nimen vahingossa. Heidät tuotiin Malfoyn kartanoon, jossa Harry sai vinkin siitä, että Bellatrix Lestrangen holvissa Irvetassa säilytetään jotain arvokasta. Kolmikko onnistui pakenemaan kotitonttu Dobbyn ansiosta.

Voldemort ja Grindelwald

Samaan aikaan kun Potter ystävineen jäljitti hirnyrkkejä, Voldemort selvitti seljasauvan olinpaikkaa. Vierailtuaan Gellert Grindelwaldin luona Nurmengardin linnakkeessa, minne Dumbledore oli vanginnut tämän, älysi nuorempi pimeyden lordi suunnata entisen vastustajansa haudalle Tylypahkan tiluksille. Voldemort löysi etsimänsä ja noukki seljasauvan kuolleen Dumbledoren käsistä.

Harry onnistui Ronin ja Hermionen kanssa tunkeutumaan Irvetaan, mistä he veivät Puuskupuhin kupin. Maahinen kuitenkin varasti Rohkelikon miekan jättäen kolmikon vaille keinoa tuhota kuppia. Voldemort sai tietää varkaudesta ja tajusi vasta silloin Harryn tietävän hirnyrkeistä. Hän raivostui ja tappoi kaikki, jotka sattuivat olemaan samassa huoneessa. Hän käski Naginia, käärmettään ja kuudetta hirnyrkkiään, olemaan poistumatta läheltään ja kohdisti ajatuksensa Tylypahkaan, jonne oli piilottanut Korpinkynnen diadeemin.

Tylypahkan taistelu[]

Harry, vaistoten Voldemortin aikeet, palasi Tylypahkaan salakäytävää pitkin ennen kuin kuolonsyöjät ehtivät hyökkäämään kouluun. Seurasi karmea taistelu, jonka aikana vt. rehtori Minerva McGarmiwa muun muassa herätti linnan patsaat henkiin auttamaan taistelussa. Myös lukuisia auroreja saapui puolustamaan Tylypahkaa. Taistelun tiimellyksessä Harry onnistui löytämään Korpinkynnen diadeemin tarvehuoneesta, missä käsistä lähtenyt pirunpalo tuhosi sen.

Tämän jälkeen Voldemort tauotti taistelun ja käski tylypahkalaisia luovuttamaan Harryn heille luvaten lopettaa tappamiset, jos he tottelisivat. Voldemort myös tapatti Severus Kalkaroksen yritettyään saada seljasauvaa toimimaan kunnolla luullen Kalkarosta sauvan omistajaksi. Voldemort poistui huoneesta, mutta paikalle sattunut Harry löysi lattialle lyyhistyneen kuolemaa tekevän Kalkaroksen, joka luovutti Harrylle muistojaan. Tutkiessaan niitä ajatuseulassa Harry sai selville olevansa hirnyrkki ja päätti kohdata vihollisensa tajuttuaan, ettei hänen "ollut tarkoitus jäädä henkiin".

Voldemort kohtasi Harryn kasvotusten kielletyssä metsässä – hetki, jota hän oli odottanut vuosikausia. Hän sinkosi tappokirouksen kohti Harrya, joka tuupertui maahan. Voldemort oli tuhonnut toiseksi viimeisen hirnyrkkinsä, vaikkakaan ei ollut varma, mitä oli tapahtunut. Hän komensi Narcissa Malfoyn varmistamaan, oliko Harry kuollut. Narcissa vastasi myöntävästi ja Voldemort riemastui — tajuamatta Narcissan valehtelevan, sillä vain Harryn hirnyrkkiosa oli tuhoutunut.

Kuollutta teeskentelevä Harry kannettiin linnan sisäpihalle, missä Voldemort kangisti Nevillen, istutti lajitteluhatun tämän päähän ja sytytti sen tuleen. Harry pelasti Nevillen yleisen hämmennyksen turvin, jolloin Neville kiskoi hatusta Rohkelikon miekan ja surmasi Naginin tehden Voldemortista taas kuolevaisen. Taistelu puhkesi uudestaan ja Voldemort joutui taistelemaan McGarmiwaa, Kuhnusarviota sekä aurori Kingsley Kahlesalpaa vastaan.

Voldemortin viimeinen loitsu

Taistelu huipentui Tylypahkan suuressa salissa, jossa Voldemort ja Harry kiersivät kehää Harryn kertoessa Voldemortille tämän tekemistä erheistä, kuten siitä, että Dumbledore ja Kalkaros suunnittelivat ennalta Dumbledoren murhan ja siitä, ettei Kalkaros ollut koskaan ollut seljasauvan todellinen isäntä. Lopulta Voldemort sai tarpeekseen ja yritti surmata Harryn, mutta Harryn karkotaseet-loitsu käänsi tappokirouksen takaisin Voldemortiin tuhoten hänen ruumiinsa ja sielunsa lopullisesti. [11]

Tämän seurauksena kuolonsyöjien ylivalta romahti, komennutetut vapautuivat, kuolonsyöjät jäivät kiinni ja Azkabanin syyttömät vangit vapautuivat. Toinen velhosota oli päättynyt.

Erityispiirteitä[]

Voldemort oli luonteeltaan julma, ahne, vallanhimoinen, sadistinen ja itsekäs. Hän oli aina eristäytyvä ja tahtoikin uskoa olevansa ainutlaatuinen. Hän ei melkein koskaan ystävystynyt kenenkään kanssa. Huomionarvoisia poikkeuksia tähän olivat hänen Nagini-käärmeensä[11] sekä Bellatrix Lestrange, jonka kanssa Voldemortilla oli jopa intiimi suhde.[3]

Lordi Voldemort Kuolonsyöjäjoukkonsa kanssa taikaministeriössä

Voldemortin luonteessa oli monia merkkejä, jotka osoittivat hänen kärsivän antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän ei tuntenut sääliä tai katumusta, eikä kyennyt ymmärtämään rakkautta. Voldemortin äidin kuolema synnytyksen yhteydessä sai Voldemortin halveksimaan äitiään "heikkona". Neljännessä kirjassa hän kerskui kulkeneensa kuolemattomuuden tietä pidemmälle kuin kukaan muu.

Lisäksi Voldemort piti rakkauden ja surun tapaisia tunteita yksinomaan heikkouksina, vaikka Dumbledoren mukaan ne, eritoten rakkaus, olivat mahtavimpia ja vähiten tutkittuja ja ymmärrettyjä alkuvoimia. Voldemort ei kyennyt (ehkä tämän takia) riivaamaan kenenkään ruumista, jos se oli täynnä rakkautta tai surua.

J. K. Rowling kuvailee Voldemortin mustaan kaapuun pukeutuneeksi pitkäksi ja laihaksi mieheksi, jolla on liidunvalkea iho, punaiset silmät, litteä nenä, jossa on käärmemäiset viirusieraimet, pitkät sormet ja kalju pää. [1] Nuoruudessaan Voldemort oli pitkä ja komea mies, jolla oli mustat hiukset. [2] [6] Hänen myöhempi ulkonäkönsä on pimeään taikuuteen perustuvien muodonmuutosten tulosta. Sitä ei kerrota, vaikuttiko hänen erityinen mieltymyksensä käärmeisiin hänen uuteen ulkomuotoonsa.

Voldemort ei vaikuta pelkäävän ketään muuta kuin Albus Dumbledorea ja mahdollisesti ajoittain Harry Potteria. J. K. Rowlingin mukaan Voldemortin kaikkein suurin pelko on nähdä itsensä kuolleena. [5] Kun Voldemort viimein kuoli hirnyrkkien tuhouduttua, ei hän voinut palata maailmaamme edes kummituksena, vaan joutuu ikuisesti olemaan siinä surkeassa tilassa, jonka Harry näki keskustellessaan Dumbledoren kanssa mielessään ollessaan tajuttomana.[11] Voldemortin luonnetta kuvaa hyvin hänen nimensä: Vol de Mort tarkoittaa kuoleman lentoa tai kuoleman ryöstöä.

Hirnyrkit[]

Voldemort loi hirnyrkkejä alun perin yhteensä kuusi, sillä siten hänen sielunsa oli jaettu seitsemään osaan; seitsemään, sillä tämä on vahvin taikaluku. [6] Lopulta hän oli luonut hirnyrkit Kolkon sukukalleuksista Peverellin sormuksesta ja Salazar Luihuisen medaljongista sekä Helga Puuskupuhin kupista, Rowena Korpinkynnen diadeemista, käärmeestään Naginista ja omasta kouluaikaisesta päiväkirjastaan. Näistä ensimmäisen, päiväkirjansa, hän muutti hirnyrkiksi jo ennen kuin valmistui Tylypahkasta. Yritettyään surmata Harry-vauvan Voldemort tarkoittamattaan liitti myös poikaan osan sielustaan ja loi näin tietämättään seitsemännen hirnyrkkinsä. [11]

Hirnyrkit tuhottiin seuraavassa järjestyksessä: Harry tuhosi päiväkirjan basiliskin hampaalla,[2] Dumbledore rikkoi sormuksen Rohkelikon miekalla,[6] Ron tuhosi medaljongin Rohkelikon miekalla, Hermione tuhosi kupin basiliskin hampaalla, Vincent Grabben aiheuttama pirunpalo poltti diadeemin, Voldemort tuhosi Harryn sisällä olleen tappokirouksella sekä viimeisenä Neville tuhosi Naginin Rohkelikon miekalla. [11]

Näyttelijät[]

Voldemortia on näytellyt Harry Potter -elokuvissa yhteensä kuusi näyttelijää. Lisäksi yksi näyttelijä ehdittiin jo valita rooliin, mutta hänen osallisuutensa poistettiin käsikirjoituksesta.

Voldemort esiintyy jossain muodossa kaikissa kahdeksassa elokuvassa Azkabanin vankia lukuunottamatta. Puoliverisessä prinssissä hänet tosin nähdään vain uudelleen eletyissä muistoissa.

Näyttelijä Elokuvat, joissa esiintyy Selitys
Ralph Fiennes Fiennes esittää Voldemortia tämän uudessa, vuonna 1995 saamassa ruumiissa. Fiennes on eniten esillä kaikista Voldemortin näyttelijöistä.
Christian Coulson Salaisuuksien kammio Coulson esittää Valedron päiväkirjassa jumissa olevaa Tom Valedroa, joka on jo kehittänyt itselleen nimen Voldemort. Coulson haki roolia uudelleen kuudetta elokuvaa varten, muttei saanut sitä, koska oli ohjaajan mielestä "liian vanha". Coulsonin kohtauksia Salaisuuksien kammiosta käytettiin uudelleen kahdeksannessa elokuvassa.
Frank Dillane Puoliverinen prinssi Dillane esittää 16-vuotiasta Tom Valedroa, jonka Harry näkee ajatuseulassa.
Hero Fiennes-Tiffin Puoliverinen prinssi Fiennes-Tiffin, Ralph Fiennesin veljenpoika, esittää 11-vuotiasta Tom Valedroa ajatuseulassa.
Richard Bremmer Viisasten kivi Bremmer esittää takaumakohtauksessa naamansa piilottanutta Voldemortia, joka on saapunut tappamaan Harryn vanhemmat. Tätä kohtausta käytettiin uudelleen kahdeksannessa elokuvassa. Kun professori Orave paljastaa Voldemortin naaman takaraivossaan, nähdään ruudulla Bremmerin naama.
Ian Hart Viisasten kivi Hart, joka näyttelee Oravea, lainasi äänensä Oraven takaraivossa olleelle Voldemortille.
Theo Kypri Viisasten kivi Kypri nähdään pikaisesti kaapuun sonnustautuneena Voldemortina/Oravena, joka juo yksisarvisen verta metsässä.

Nimestä[]

J. K. Rowling on kertonut haastatteluissaan ja keskustellut Twitterissään, että melkein koko maailma on lausunut "Voldemort" -nimen väärin! Oikea lausumistapa olisi "Voldemor" Ilman lopun 't'-kirjainta. Nimi tulee ranskan kielestä, jolloin sanan lopussa olevaa 't'-kirjainta ei lausuta. [12]

Lähteet[]

Advertisement