Matami Vieno Rapnotti (engl. Madam Modesty Rabnott) eli 1200-luvulla Kentissä. Hänellä oli sisar nimeltä Varma, joka asui Aberdeenissä. Vieno omisti myös hevoskotkan . Hän kirjoitti sisarelleen kirjeen vuonna 1269 erään huispausottelun jälkeen. Kirje kuuluu näin.
Itse velhoneuvoston päällikkö Barberus Brassari oli katsomassa ottelua. Ennen pelin alkua hän ottti esille häkin, jossa oli sieppeli. Hän ilmoitti pelaajille palkitsevansa sadallaviidelläkymmenellä kaljuunalla (Vastaa nykyrahassa yli miljoonaa kaljuunaa) heistä sen, joka nappaa linnun pelin kuluessa kiinni. Pelaajat nousivat ilmaan yhtenä hujauksena, kaadosta välittämättä ja kuhmureita väistellen. Pitäjät jättivät maalikorit oman onnensa nojaan ja liittyivät pyyntiin. Sieppeliraasu pyräheteli ympäri kenttää ja etsi pakotietä, mutta yleisö pakotti sen takaisin karkotusloitsuin. No, sinähän tiedät miten suhtaudun sieppelinpyyntiin ja kuinka käy kun menetän malttini. Juoksin kentälle ja huusin: "Päällikkö Brassari, tämä ei ole urheilua!" Päästä sieppeli vapaaksi ja anna meidän katsella jaloa hoispauspeliä, jonka vuoksi tulimme!" Ja voitko uskoa, Varma, se raakalinen vain nauroi ja heitti minua tyhjällä lintuhäkillä. No, minä näin punaista, Varma, näin todella. Kun sieppeliraasu lensi minun suuntaani, langetin kutsuloitsun. Sinähän tiedät millainen kutsuloitsuni on - tietysti minun oli helpompi tähdätä kunnolla kun en ollut luudanvarrella. Pieni lintu liisi suoraan käteeni. Minä työnsin sen kaapuni alle ja juoksin kuin tuulispää. Minut saatin kyllä kiinni, mutta vasta kun olin päässyt pois yleisön keskeltä ja vapauttanut sieppelin. Päällikkö Brassari puhkui raivosta, ja ehdin jo luulla, että minusta tulee sarvisammakko tai jotain pahempaa, mutta onnkesi hänen neuvonantajansa saivat hänet tyyntymään ja minulle vain langetettiin kymmenen kaljuunan sakot pelin häiritsemisestä. Minähän en ole eläessäni omistanut kymmentä kaljuunaa, niin että siinä meni vanha koti. Tulen pian asumaan luoksesi, onneksi he eivät vieneet hevoskotkaa. Ja sanonpahan vain, Varma, että päällikkö Brassari olisi menettänyt minun ääneni, jos minulla sellainen olisi.
Lämpimin terveisin, Sisaresi Vieno